Kastepiste

Kastepiste on se lämpötila, jossa vesihöyryä sisältävän kaasun suhteellinen kosteus on 100 %. Kun lämpötila laskee alle kastepisteen, alkaa vesihöyry tiivistymään pisaroiksi.

Kastepiste ja kosteus rakenteissa

Rakennusfysiikassa kastepisteellä voidaan myös tarkoittaa rakenteen sisällä olevaa kohtaa, jossa vesihöyry tiivistyy vedeksi. Laskennallisesti kastepiste on normaalisti eristeen sisällä, todellisuudessa tiivistyminen tapahtuu ulospäin mentäessä seuraavaan kiinteään pintaan (seinässä tuulensuojalevy, yläpohjassa vesikaton alapinta).

Kastepiste riippuu aina ilman lämpötilasta, rakenteissa sisä- ja ulkoilman lämpötiloista.

• Lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta kuin kylmä ilma.
• Talvella ilma on kuivaa (vesihöyryä 1,5-3,0 g / m³), vaikka ilman suhteellinen kosteus on 80-90%.
• Kesällä ilma on selvästi kosteampaa (vesihöyryä 8-11 g / m³), mutta ilman suhteellinen kosteus alhaisempi, 65-80%.

Sisäilman kosteus

Sisäilman kosteus = ulkoilman kosteus + asumisen tuoma kosteuslisä. Rakenteissa ilmavirtauksen suunta on lämpimästä kylmään päin, kosteus siirtyy ilmavirtauksen mukana. Talvella sisältä ulos, kesällä ulkoa sisälle. Oikein suunniteltu ja toteutettu rakenne on sellainen, missä eristeiden höyrynvastus vähenee ulospäin mentäessä. Tällöin rakenteella on aina mahdollisuus kuivua ulospäin.

Höyrynsulkurakenne

Höyrynsulku (muovi) estää vesihöyryn siirtymisen rakenteeseen ja eteenpäin ulkoilmaan. Ongelmaksi tulee höyrynsulun saaminen riittävän tiiviiksi. Naulat ym. kiinnikkeet rikkovat herkästi muovikalvon ja läpivientien tiivistäminen täytyy tehdä erityisen huolellisesti. Lisäksi käytettyjen materiaalien tulee olla riittävän kestäviä pidemmälläkin ajanjaksolla (kymmeniä vuosia). Vuotokohdista pääsee rakenteeseen kosteutta. Mikäli tämä kosteus ei pääse kuivumaan ulospäin on seurauksena kosteusvaurio.

Hengittävä rakenne

Hengittävällä rakenteella tarkoitetaan rakennetta, johon voi siirtyä vesihöyryä, joka puolestaan voi sitoutua hygroskooppiseen materiaaliin tai vapautua siitä ja siirtyä takaisin alkuperäiseen ympäristöön. Hygroskooppisia materiaaleja ovat esimerkiksi puu ja puuaineiset levyt ja eristeet. Myös hiilidioksidi ja muutkin kaasut voivat siirtyä hengittävään rakenteeseen ja sen läpi. Hengittävillä rakenteilla on suuri kosteuskapasiteetti, joka toimii hyvin sisäilmaan tuotetun kosteuskuorman "iskunvaimentimena" tasaten sen ajallista vaihtelua. Vanhemmat talot (eristeenä käytetty sahanpurua ja kutterilastuja) ja mm. massiivihirrestä rakennetut talot ovat hengittäviä rakenteita.