Radon
Radon (Rn) on hajuton, mauton ja väritön radioaktiivinen jalokaasu, jota voi esiintyä sisäilmassa haitallisina pitoisuuksina. Talon alla oleva maaperä on tärkein radonin lähde, kaasua syntyy maankuoressa uraanin ja toriumin hajoamistuotteena. Asuntoon se kulkeutuu perustuksessa olevien rakojen kautta. Radonia ei voi mitenkään aistia, mittaaminen on ainoa tapa saada pitoisuus selville. Jos pitoisuus on liian korkea, voidaan radonpitoisuutta alentaa esimerkiksi radonimurilla. Helpointa radonin torjuminen on kuitenkin talon rakennusvaiheessa.
Radonmittaus
Suomessa suurimmat radonpitoisuudet löytyvät tyypillisesti Etelä-Suomesta ja Pirkanmaalla harju- ja salpausselkämuodostelmilla sekä Kaakkois-Suomesta. Radon on luokiteltu karsinogeeniksi ja on tupakoinnin jälkeen toiseksi yleisin keuhkosyövän aiheuttaja. Mikäli olet rakentamassa tai rakennuksesi sijaitsee kartassa yli 200 Bq/m³ keskiarvon kunnassa, kannattaa Radonpitoisuus mitata.
Radonkorjaukset ja radonin poisto
2000-luvulla rakennettujen talojen lattialaatan alle on usein jo rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto. Jos radonpitoisuus asuintilassa ylittää 200 Bq/m³ aktivoidaan radonputkisto viemällä sen poistokanava vesikaton läpi (jollei sitä ole tehty jo rakennusvaiheessa) ja kytkemällä poistokanavaan poistoimuri, esimerkiksi huippuimuri. Jos talon alapohjan alla ei ole radonputkistoa, voidaan radonpitoisuutta alentaa lattialaatan alta ilmaa imevän radonimurin avulla. Vaihtoehtoinen menetelmä on talon ulkopuolelle muutaman metrin päähän perustuksista rakennettava radonkaivo, joka kuitenkin soveltuu vain karkeille hiekka- ja soramaille rakennetuille taloille. Nämä menetelmät ovat ensisijaisia, jos radonpitoisuus ylittää 400 Bq/m³.
Jos radonpitoisuus on välillä 200–400 Bq/m³, kannattaa harkita tarkoituksenmukaisia, helposti toteutettavia korjaustoimenpiteitä, esim. huonosti toimivan ilmanvaihdon parantamista sekä selvien vuotokohtien tiivistämistä. Korjausmenetelmän valintaan vaikuttavat mitattu radonpitoisuus, rakennuksen alla oleva maaperä, täytemaa, talon rakenteet ja ilmanvaihto. Keskimääräiseksi radonkorjauskustannukseksi suomalaisissa pientaloissa on arvioitu 2300 euroa asuntoa kohti. Korjauksen lopullinen onnistuminen kannattaa varmistaa talvella tehtävällä kahden kuukauden mittauksella. Radonkorjauksesta aiheutuvat kulut oikeuttavat työn osalta kotitalousvähennykseen.
Korjausmenetelmien tehokkuudet:
- Radonimuri 65-90%
- Radonkaivo 75-95%
- Ryömintätilan tuuletus 30-80%
- Kellarin ilmanvaihdon parantaminen 20-60%
- Ilmanvaihdon tehostaminen 10-50%
- Uusi poistoilmanvaihto 10-40%
- Uusi tulo/poistoilmanvaihto 20-50%
- Vuotojen tiivistäminen, puurakenteiset seinät 10-35%
- Vuotojen tiivistäminen, betonielementtiseinät 30-55%
- Vuotojen tiivistäminen, kerrostalot 30-65%
